Onnistuin nyt tyrimään ton edellisen blogin kanssa, ja ihan kunnolla tyrinkin. Piti nimittäin poista yksi merkintä, mutta samalla poistui sitten kaikki muutaman kuukauden saatossa kirjoitetut tekstit. Koitin hetken aikaaa saada niitä takaisin, mutta se oli mahdotonta. Pätin sitten lopulta aloittaa ihan alusta uudella osoitteella ja blogilla.

 
Uuden blogin pohjan sain tuolta, kiitos siis siitä sarelle. Tuolla olis ollut monta tosi ihanaa blogipohjaa, mutta päädyin sitten lopulta tähän ja otin muutaman muun varastoon.
 
Ajattelin aloitta tämän blogin ihan vaan esittelyllä, mistä ruuasta pidän, missä asun ja mikä on lempivaatteeni. Edellisen blogin aloitin suoraan ihan jollain kynsipostauksella, ja esittelyn hoidin vasta muutaman kuukauden päästä muutamassa osassa.
Eli, olen 15-vuotias tyttö Nurmijärveltä ja rakastan erinlaisia hameita, mekkoja, kynsijuttuja, koruja sun muuta.
Aina tulee paljon kyselyitä tosta Nurmijärvestä, millanen paikka se on. Mä tykkään asua Nurmijärvellä, mutta tää ei ehkä kuitenkaan oo ihan se mun paikka. Nurmijärvi on ihanan rauhallinen paikka, mutta ehkä se on mun makuun vähän liiankin rauhallinen. Täällä kaikki tuntee kaikki, tai ainakin tietää että kenestä puhutaan.
Meiltä lähin vaatekauppa on 5 kilometrin päässä, ja sekin taitaa olla joku marimekko. Kunnon vaatekauppoja löytyy vasta parinkymmenen kilometrin päästä, ja sielläkin on vain seppälä ja cittari.
Mutta on tää silti tosi kiva paikka asua. Mä tykkään tosi paljon meiän talosta. Tää on tällänen keltanen rintamamiestalo, jonka seinät ja katto on pellistä. Olihan tänne aluks tosi vaikee sopeutua, kun katon läpi kuulu kaiken maailman ääniä, mut sit niihin tottu aikanaan.
Mä asuin siis ennen Espoossa, oon asunu nytte viis vuotta Nurtsilla, mutta en mä usko että sekään olis ollut mikään mun paikka. Mä haluisin asua Helsingissä. En ihan siellä keskustassa, mutta jossain, mistä on hyvät mahollisuudet päästä melkeen kaikkialle.
 
Mä tykkään tosi paljon ostaa uusia vaatteita, tai jotenki tuunata mun vanhoja. Vaikka siitä ei yleensä tuukkaan mitään, mutta ainahan se on iha hauska koittaa, että saako jotain aikaan omillakin käsillä.
Mulla on kaks ihanaa pikkuveljeä, toinen on 13 ja toinen vasta vähän päälle vuooden. Meillä on kanssa kaks sekarotusta koiraa, Emma ja Sepi. Ne on aivan ihania.
 
 
sain joululahjaksi tollasen ranskalaisen manikyyrisetin, ja lakkailin sitte sillä yks päivä kynsiä, ja pädyin lopulta
 
 
...tähän. Toisessa kädessä samanlaiset, mutta vähän eri kynsissä noi tarrat.